Poika joka keräsi pullonkorkkeja

Warren Buffett on kiehtova mies. Meklarin poika, joka täytti ensimmäisen veroilmoituksen 13-vuotiaana. Maailman rikkaimpiin lukeutuva mies, joka osti ainoan talonsa vuonna 1958. Amerikan tunnetuimpiin lukeutuva yrittäjä, jonka jättifirmasta ei löydy henkilöstöosastoa tai markkinointipuolta.

Vaikka Warren Buffettista tiedetäänkin kaikki, niin hänestä ei oikeastaan tiedetä mitään. Hän ei ole kirjoittanut kirjoja, ellei muutamaa essee-kokoelmaa lasketa, eikä antanut kenellekään reality-sarjassa potkuja. Warren tuntee Jay-Z:n ja hengailee Paul McCarthyn kanssa, mutta ei poksauttele skumppapulloja räppivideoilla tai pahemmin esittele artisteja juhlakiertueilla.

Siksi HBO:n dokumentti Becoming Buffett oli harvinaista herkkua. Sen verran harvinaista, että katsoin sen kahdesti ja listasin alle viisi asiaa, jotka opin Warrenilta.

Kaikessa ei tarvitse olla hyvä

Warrenin vaimolla oli kerran vatsatauti ja hän pyysi miestään hakemaan astian jos ei ehdikään vessaan. Warren toi siivilän. Vaimo huomautti, että siinähän on reikiä. Warren ymmärsi ongelman ja haki alakerrasta tarjottimen sen alle. Warren ei tänä päivänäkään tiedä minkä väriset seinän hänen kotonaan on.

Nöyryys

Warren tilaa aamupalan McDonald’sin autokaistalta, joka aamu. Jos kurssit ovat ylhäällä, niin Warren tuhlaa siihen kokonaiset 3.17 dollaria. Jos pörssissä on huono päivä, niin jopa Warren pihistelee ja kuluttaa vain 2.61 dollaria.

Lukeminen

Warrenin päivästä 80 prosenttia on lukemista. Aika luksusta. Paras suomenkielinen kirja Warrenin sijoitusstrategiasta on Mika Hyttisen käsialaa ja huhujen mukaan Warren olisi itse joskus sanonut, että James Altucherin Trade Like Warren Buffet olisi aika tarkka.

Esiintymispelko

Warren sanoi, että yksi eniten hänen elämäänsä muokanneista valinnoista oli Dale Carnegien esiintymiskurssi. Nykyisin Warrenia ei enää pelota esiintyä. Ei edes Bon Jovin tai Paul Ankan kanssa.

Keskittyminen

Bill Gates on Warrenin parhaita ystäviä. Gatesin isä ehdotti joskus, että molemmat ottaa paperilapun ja kirjoittaa siihen itselleen tärkeimmän asian. Molempien lapuissa luki keskity.

RSS
Facebook
Twitter
LinkedIn

Hullu burgeribaletti

Käytän lukemiseen pääsääntöisesti Amazonin kirjakauppaa ja iPadiä, mutta toisinaan käy niin, että pitää turvaututa pokkariin. Pokkareissa on usein joko ärsyttävä fontti, liian pieni teksti, surkeat kappalejaot tai sitten ne vaan nidotaan niin tiukasti, että viimeiset rivit pitää vääntää väkisin esiin. Tästä syystä Grinding It Out, on edelleen valtaosin lukematta. Tämä huomautus siksi, että pelkän elokuvan pohjalta tehty postaus saattaa sisältää historiallisia epätarkkuuksia.Tästäkin huolimatta listasin alle viisi asiaa, jotka opin elokuvasta The Founder.

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Ray Kroc oli 52 vuotias pirtelokonemyyjä kun McDonald’sin veljekset tilasivat häneltä pirtelökoneita. Näihin aikoihin burgerimestat olivat Drive In –ravintoloita, joissa oli pitkät odotusajat, huonot katteet ja korkeat kulut. Ray Kroc oli se kaveri, joka teki Mäkistä ketjun ja aloitti maanlaajuisen franchisingin.

Brändi

Ray Kroc ei halunnut ravintolaa, jonka nimi olisi Burger King. Hän ei myöskään uskonut, että kukaan kävisi syömässä The Krocissa. Hän halusi McDonald’sin veljesten omistamat kultaiset kaaret, nimen joka soljuu kieleltä ja jolle jokainen voi antaa oman merkityksensä. Se ehkä maksoi hänelle pari melonia, mutta nykyisin McDonald’s ruokkii päivittäin prosentin koko maapallon väestöstä. Suomesta saman arvoinen brändi olisi lähtenyt parilla tonnilla ja muutamalla viskilekalla.

Tusinan kauneus

Sinisen Meren strategiassa kerrotaan kampus-alueella sijaitsevasta pizzeriasta, joka ei ihan myy sitä mitä pitäisi. Paikan päällä todetaan, että pizzoissa on epätasaisesti täytteitä, niiden toimitusaika on liian pitkä ja ne ovat muodoltaan epäsymmetrisiä. Paikassa tehdään kolme parannusta. Aina sama määrä täytteitä, pizzasta tehdään pyöreä ja se toimitetaan aina kahdenkymmenen minuutin sisällä. Myynnit kasvaa, kun asiakas tietää mitä tilaa ja saa sitä helposti.

Pareton periaate toimii aina

Paretoprinsiipin mukaan 80 prosenttia tuloksista syntyy 20 prosentin panoksella. Tämä pitää liike-elämässä paikkaansa useammassakin eri kohdassa. Baarimikolla on edessään 20 prosenttia tuotteista ja niillä tehdään 80 prosenttia myynneistä. 20 prosenttia asiakkaista tekee 80 prosenttia kaikista valituksista ja 20 prosenttia asiakkaista tekee 80 prosenttia ostoista. McDonald’sin ensimmäisessä ravintolassa tajuttiin tämä. Ruokalistaa karsittiin kun tajuttiin, että 87 prosenttia kaikesta myynnistä tuli burgereista, ranskalaisista ja limsasta.

Suulliset sopimukset ei paljoa paina

Elokuvan mukaan Ray Kroc kaappasi lopulta koko liiketoiminnan ja veljekset eivät olleet kovin tyytyväisiä. Koska veljeksillä ei ollut varaa isoon oikeusjuttuun, niin he suostuivat myyntiin kolmella ehdolla. Molemmille veljeksistä jää verojen jälkeen miljoona dollaria käteen, kaksi prosenttia ketjun tuotoista ikuisesti ja he saavat pitää ensimmäisen ravintolansa.

Kauppahinta maksettiin, mutta suullisen sopimuksen perusteella sovittuja rojalteja ei toimitettu koskaan. Veljesten ensimmäinen ravintola joutui muuttamaan nimensä ja meni muutaman vuoden päästä konkurssiin, kun viereen avattiin McDonald’s.

RSS
Facebook
Twitter
LinkedIn

Huipputiimi

Olen ollut mukana jos minkälaisessa projektissa ja voin varmuudella sanoa ainakin kolme asiaa. Hankalimpien yhteistyökumppaneiden top-3 lista on seuraava. Ykkösenä kokit, toisena muusikot ja kolmantena pienyrittäjät.

Tärkeintä tiimeissä on muuten aina tuote. Jos esittäisin kysymyksen, että kiinnostaako sinua myyntityö, niin ensimmäinen vastaus olisi todennäköisesti ei. Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen asia, jota ajattelet kun puhun myymisestä on se hetki kun lempisarja keskeytyy ja linjoilla joku kyselee, että minkälaiset bokserit lähetetään?

Jos taas kysyisin, että haluaisitko saada liksaa siitä, että myyt vaikkapa lempibändiäsi, niin kiljuisit varmasti riemusta ja myisit mielelläsi. Siksi tuote on tärkein. Aina.

Tuotteen jälkeen tulee tiimi ja tiimissä tärkeintä on derekrytointi. Ei ole mitään järkeä pitää mukana ihmisiä, joita projekti ei kiinnosta. Se projekti on ihan tarpeeksi turhauttava muutenkin.

Kun taustalla on oikea tuote ja edessä oikeat ihmiset, niin seuraavaksi kannattaa luottaa vaistoon. Antaa sellaisten ihmisten, jotka luontaisestikin tekevät yhteistyötä, tehdä sitä lisää. Parasta mitä tiimin johtaja voi tehdä, on pysyä pois tekemisen tieltä.

Hyvällä tiimillä ja huipputiimillä on lopulta vain pieni, mutta ratkaiseva ero. Huipputiimin jäsenillä on krooninen alemmuudentunne toisiaan kohtaan. Huipputiimissä jokainen kokee, että oma osaaminen ei aivan riitä ja siksi venytään aina ihan vähän enemmän. Kun neljä ihmistä ylittää jatkuvasti prosentilla sen mitä vaadittaisiin, niin siitä syntyy aika paljon korkoa.

Stormauksesta sanon sen verran, että jos sitä ydinryhmää ei ruokita parilla pizzalla, niin sitten siinä on liikaa ihmisiä.

RSS
Facebook
Twitter
LinkedIn